Vanajanlinnan historia

Keskiajalta alkaen

Kunnia ensimmäisestä historiankirjoihin päässeestä Vanajanlinnaa koskevasta maininnasta lankeaa Olle af Aeykaelumille eli Äikäälän Ollille.
Hänen nimensä tulee esille Vanajanlinnan kantatilan Äikäälä omistajan varhaisella keskiajalla (v. 1374). Seuraavina vuosisatoina tila monine eri omistajineen näkee värikkäitä vaiheita hämäläisenä rälssi- ja vuokratilana, joilla harjoitetaan maataloutta.

Rosenlewin Vanajanlinna

Itse Vanajanlinnan historia alkaa vuonna 1918. Rosenlew-yhtymän pääosakas, lääketieteen ja kirurgian tohtori Carl Wilhelm Rosenlew ostaa tuolloin Äikäälän tilan teologian professori Stenjiltä. Rosenlew liittää hankkimaansa kantatilaan määräalan Kidun tilasta (v. 1922) sekä myöhemmin Kappolan tilan (v. 1927). Näin kartanon kokonaispinta-alaksi muodostuu yli 500 hehtaaria ja ehdot vapaalle hirvenmetsästysoikeudelle alueella täyttyvät. Rosenlewin ajatuksena onkin rakentaa hankitulle luonnonkauniille paikalle metsästyslinna, jonne kutsua seuraelämän ja politiikan johtohenkilöitä. Toisena kauniina tarkoituksena rakennuksella mainitaan olleen huomenlahja morsiamelle, Märthalle, jonka kanssa Carl Wilhelm solmii avioliiton vuonna 1925, juuri linnan valmistumisen jälkeen.

Linnan suunnittelun tohtori Rosenlew uskoo arkkitehti Sigurd Frosterukselle. Tämän merkittävin suunnittelutyö on Stockmannin tavaratalo Helsingissä. Kauniin, monimuotoisen puutarhan taas saa suunnitellakseen tunnettu puutarha-arkkitehti Bengt Schalin. Lähes sata vuotta myöhemmin Schalinin Versaillesta vaikutteita lainaava kädenjälki on edelleen aistittavissa puistossa, suomalaiseen miljööseen kauniisti sovitettuna.

Vuosisadan alun arkkitehtuuria

Päälinnan rakentaminen aloitetaan vuonna 1919. Työ etenee verkkaisesti, pääasiassa kesäaikaan. Rakennusmestareina toimivat herrat August Mattson työnjohtajana sekä Hilpi Kummila valvojana. Rakennuksella ahertavat alueen parhaat ammattimiehet helsinkiläisen rakennusliike Kruger & Tollin palkkaamina. Rakennustarvikkeiden kuljetusta varten alueelle – nykyisen tien paikalle – rakennutetaan kapearaiteinen rautatie Harvialan seisakkeelta. Rakennustyöt saadaan valmiiksi vuonna 1924. Alueen arkkitehtuuri ilmentää 1910- ja 1920-luvun taitteen virtauksia, barokkia ja renesanssia ja näiden vaatimattomampia pohjoismaisia muunnoksia. Piirteitä on lainattu myös englantilaisista kartanoista.

Parhaita materiaaleja

Tarkkuudestaan ja tinkimättömyydestään tunnettu Rosenlew on rakennuttanut Vanajanlinnansa parhaista saatavilla olevista materiaaleista. Lattiat ja ikkunapuitteet ovat pääosiltaan tammea, ikkunalaudat ulkomailta tuotettua marmoria. Linnan viidestä takasta neljä on marmorisia ja viides, viinituvan takka, graniitista. Turkkilaisen saunan ja uima-altaan marmori on peräisin Ruskealasta. Kotimainen puutavara taas tulee Rosenlewin omista metsistä. Seinätiilet on hankittu Leppäkosken tiilitehtaalta ja katon munkki- ja nunnatiilet Santamäeltä. Vanajanlinna jatkaa näin seudun satoja vuosia vanhoja tiilirakennusperinteitä. Sokkelikivet puutarhafasadiin, portaisiin ja vilpoloihin ovat Elvvikin graniittia. Linnan ruokasalin seinämateriaaliksi valitaan intialainen mahonki. Muutoin seinäpinnat ovat pääosin rapattuja ja maalattuja.

Tilat myös kalustetaan Rosenlewin toiveesta korkeatasoisin huonekaluin. Sisustusta täydentävät laadukkaat matot, taideteokset ja koriste-esineet. Vuosikymmenten saatossa kukin omistajataho vuorollaan muuttaa irtaimistoa mukanaan ja alkuperäisestä esineistöstä jäljellä ovat muistot ja valokuvat. Poikkeuksen tekee linnan Kirjaston pitkä pöytä, jota tiettävästi paikalleen rakennettuna ei ole kyetty siirtämään tilasta kokonaisena pois.

Tuhansia ylellisiä neliöitä

Kaikkiaan Vanajanlinnaan kuuluvan rakennusryhmän huoneluku nousee yli kahdeksaankymmeneen. Neliömetrejä rakennuksessa on noin 3.000 m2 ja kuutioina mitattuna tilaa on peräti 17.740 m3. Kellarikerroksessa, osittain maan alla, on taidokkaasti holvattu ja koristemaalattu viinitupa. Sinne oli aiemmin käynti ruokasalista piiloportaan kautta. Kellarissa oli lisäksi turkkilainen sauna ja marmorilla päällystetty uima-allas. Matalassa, yksikerroksisessa itäsiivessä sijaitsivat kartanon keittiö ja palveluskunnan asuinhuoneet, siiven päässä autonkuljettajien majoitushuoneet. Autotalli oli sijoitettu erilliseen rakennukseen, joka oli yhdistetty itäsiipeen muurilla.

Kirjaston paikkana oli järvenpuoleinen länsisiipi. Sen viereisestä biljardisalista – nykyisestä Ryti-Salista – päästiin parvekkeelle. Siiven päässä sijainnut talvipuutarha palvelee nykyisin Juhlasalina. Länsisiiven huoneet yhdistää galleriakäytävä, joka kapenee ja laskeutuu rakennuksen runko-osasta edetessään. Muodostuva valeperspektiivi saa käytävän näyttämään todellista pidemmältä.

Valeperspektiivi antaa lisänsä myös koko päärakennuksen ulkomuotoon, kun rakennusta lähestytään lehmuskujaa pitkin. Runko-osasta lähtevien siipien etäisyys toisistaan kasvaa 70 metrin matkalla kohti takorauta-aitaa ja -porttia 32 metristä 40 metriin. Vaikuttavaa näkymää tukee kunniapihan istutuksetta jätetty tasainen nurmi sekä monisatavuotinen lehmus, joka sai kunnian jäädä sijoilleen jo linnaa rakennuspaikalle sijoitettaessa.

Linnan pohjoispuolelta löytyy vielä Frosteruksen suunnittelema, vuonna 1928 valmistunut karjapiha-alue. Sinne sijoitettiin alun perin viisi asuintaloa linnan henkilökunnan käyttöön, vajarakennus käsityöläisille, tallirakennus noin kahdellekymmenelle hevoselle, navetta ja pieneläinsuoja.

Maailmanhistorian maininkeja

Vanajanlinna säilyy Rosenlewin omistuksessa vuoteen 1941 asti. Kun linnaa sitten ollaan myymässä, ilmaantuu varteenotettavia ostajaehdokkaita kaksi: presidentti Risto Ryti ja upporikas saksalainen asetehtailija Willi Daugs. Ryti havittelee Vanajanlinnasta uutta presidentin kesäasuntoa Naantalin Kultarannan tilalle. Sisäministerin vaihduttua ostolupa annetaan kuitenkin Rytin tietämättä Daugsille, joka muuttaa asumaan Vanajanlinnaan.

Saksan kärsiessä tappion sodassa, siirtyy kaikki saksalainen omaisuus Suomessa sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Niin myös Vanajanlinna. Kartanon ylläpito jää tätä myötä Neuvostoliiton Suomen omaisuudesta huolehtivan valvontakomission kontolle. Hoitokunnan kiinnostus kohdistuu pääasiassa peltoihin ja karjaan ja tyhjilleen jätetty päärakennus alkaa rapistua hyvää vauhtia.

Säätiötoimintaa

Vuonna 1947 Yrjö Sirolan Säätiö vuokraa Vanajanlinnan alueen perustamansa Sirola-opiston käyttöön. Alkuun Vanajanlinna toimii kesäisin myös lomakotina ja juhla- ja tanssitilana, mutta jo 1950-luvulla koko alueen toiminta keskittyy yhteiskunnalliseen kansanopistotoimintaan. Säätiö ostaa Vanajanlinnan rakennukset ja maat vuonna 1956. Yli puolet kartanon maista luovutetaan rintamamiesten pientila- ja asutuskäyttöön, osa myydään silloiselle Vanajan kunnalle. Maata säätiön omistukseen jää noin 34 hehtaaria.

Sirola-opiston toiminta alueella hiipuu vuoteen 1994 tultaessa. Yhteiskunnallinen murros on ajanut kansanopistotoiminnan ohi siitäkin huolimatta, että opisto on viime vuosinaan keskittynyt viestinnän ja tiedotusalan oppilaitokseksi aiemman poliittisen koulutuksen romahdettua 1980-luvulla.

Vuonna 1996 Hämeenlinnan kaupungille syntyy etuosto-oikeus Vanajanlinnaan. Neuvottelujen jälkeen linna maa-alueineen siirtyy kaupungin omistukseen noin 10 miljoonan markan kauppahinnasta. Kaupan yhteydessä sovitaan, että linnan irtaimistosta osa kuuluu jatkossa Hämeenlinnan kaupungille ja osa Vanajanlinna Oy:lle. Tämä pääosin Yrjö Sirola-säätiön omistama yhtiö on toiminut linnan päävuokralaisena kansanopistotoiminnan loputtua. Kiinteistökaupan myötä Hämeenlinnan kaupunki tulee mukaan osakeyhtiöön vajaan viidenneksen omistusosuudella.

Tammikuussa 1998 on kertaalleen yrityskaupan aika. Silloin Vanajanlinna Oy:n omistajiksi ryhtyvät Mika Walkamo ja Harri Pekka Vihma. Mittavilla parannus- ja kunnostustöillä luodaan perusta linnan uudelle kukoistukselle.

Juhlien Vanajanlinna

Nykyisin Vanajanlinnassa järjestetään yritystapahtumia ja kokouksia sekä perhejuhlia, kuten hää. ja syntymäpäiväjuhlia. Vanajanlinnan alueella on useita erilaisia ravintolasaleja, kokoustiloja ja vuodepaikkoja lähes 200.
Vanajanlinnasta tulee myös huipputason golfnäyttämö. Vuonna 2005 avattava Linna Golfin kenttä on ensimmäinen PGA-tason kenttä Suomessa. Toukokuussa 2007 sen yhteyteen avataan Vanajanlinna Golf & Country Club. Vuonna 2011 syntyy Vanajanlinna Group kun Vanajanlinna Oy:n tytäryhtiöiksi liittyvät Levin Ravintolakatu Oy ja Levi Spirit Service Center Oy.

Nykyisin Vanajanlinna Groupiin kuuluu Vanajanlinnan ja Linna Golfin lisäksi Metsänvartijan Tila Janakkalassa, Mukkulan Kartano Lahdessa sekä Levi Spirit Kittilän Levillä.